Olen eri yhteyksissä esittänyt, että uutistalojen tulisi sisältöjen sijaan ajatella tuottavansa journalistisia palveluja. Gilmoren 22:n säännön lista on juuri tätä.

Joukossa on sekä erinoamisia periaatteita, että pieniä yksityiskohtia: Entä jos jokaisessa jutussa olisi myös lista asioista, joita toimitus ei tiedä?

This one drives me nuts. Don’t blame Arianna, Tina, Larry and Sergey or all those Tweeple out there. If anyone killed the newspaper business as we knew it, it was Craig Newmark.

Verkkolehti on tätä päivää. Tai siis eilistä, tarkemmin vuotta 1981. (Via Jatkuva funktio)

Free Culture -tyyppinen tulevaisuusvisio hauskalla italianaksentilla.

Medialukutaitoisimmat ovat jo kauan sitten päätelleet, että sokeasti ei pidä luottaa kehenkään. Lopulta luotettavimmaksi osoittautuu se julkaisija, joka läpinäkyvimmin tarjoaa parhaat välineet yleisölle käydäkriittistä keskustelua sen sisällöistä.
If you think your job is to keep the printers busy, then you see the world differently. You focus on per issue sales, you worry about people sharing a paper (!), you don’t count online readers as valuable (even though they’re more valuable). You focus on one edition, not a thousand different versions. You focus on having one front page, not dozens based on who is reading. If you work for a newspaper that feels this way, every day you stay is a day wasted.
Sosiokulttuurisesti ja historiallisesti katsottuna nyt hajoamassa oleva (tai jo hajonnut) yhtenäiskulttuuri on vain häiriötila, jonka media on itse luonut.

Chris Anderson listaa erilaisia verkkomedian ansaintamalleja

Ja kas kummaa: mediasisällöillä voi sittenkin ansita muutenkin kuin mainostamalla. Kukapa olisi arvannut