Sivuhuomioita

Kuka omistaa kotisivusi?

Kävin eilen Twitterissä Otto Utin kanssa keskustelun, jonka herättämät ajatukset valvottivat viime yönä. (Ne, ja sänkyyn keskiyöllä kivunnut kaksivuotias.) Keskustelu lähti liikkeelle Aallon Tuijan postauksesta. Tässä sirkutus kokonaisuudessaan:

tuija Facebook-sivu, kotisivu “2.01”. http://www.facebook.com/aaltotuija

jjmajava Hui, toivottavasti ei! RT @tuija: Facebook-sivu, kotisivu “2.01”. http://bit.ly/aDoius

ottoutti No miksipä ei? RT @jjmajava: Hui, toivottavasti ei! RT @tuija: Facebook-sivu, kotisivu “2.01”. http://bit.ly/aDoius

jjmajava .@ottoutti FB on avoimesta netistä rajattu kaupallinen tila. FB kotisivualustana on kuin kuin kauppakeskus kaupunkilaisen olohuoneena.

ottoutti .@jjmajava OK.Mitkä näkisit FB:n suurimpien erojen olevan simppelinä “kotisivualustana” tässä mielessä esim Bloggeriin tai Google Profileen?

jjmajava .@ottoutti FBssa vuorovaikutus vain alustan sisällä, GProfile aggregaatti avoimesta webistä, blogosfääri riipumaton 1ttäisistä palveluista.

ottoutti @jjmajava Eli erona se, että blogosfäärissä voi vuorovaikuttaa anonyyminä/rekisteröitymättä alustaan, kun FB:ssä taas ei?

jjmajava .@ottoutti Blogosfääriin voi osallistua haluamaltaan alustalta. FB:n verkostopalveluon yhden toimijan näpeissä. Twitterissä sama ongelma.

jjmajava .@ottoutti Tosin FB on tässä pahempi kuin Twitter, jonka voi sentään mieltää alustan sijaan “vain” kanavaksi tai protokollaksi.

ottoutti .@jjmajava Mutta eikö Tuija voi osallistua blogosfääriin haluamaltaan FB-alustalta? Mikä erottaa tämän TypePadista tai Bloggerista?…

ottoutti .@jjmajava …siis poislukien se, että Tuijan “bloggausta” ei voi kommentoida anonyyminä, vaan on rekisteröidyttävä palveluun..

jjmajava .@ottoutti Hyvä kysmys. Fanisivu muistuttaa kyllä pitkälti “normaalia”, julkista tumblblogia feedeineen ja permalinkkeineen. Tuumin hetken.

tuija @jjmajava @ottoutti @twtrkirja hauskasti päivän HS juuri kertoi, miten julkiset palvelut ovat asettuneet kauppakeskuksiin

tuija @ottoutti @jjmajava huomatkaa että sanoin että Facebook-sivu on uusi kotisivu2.01; en “uusi blogi”. Jos haluaa löytyä, se kannattaa tehdä.

Olen joskus aiemmin todennut, etten ole erityisen innostunut trendistä, jossa ihmiset perustavat itselleen fanisivuja Facebookiin. Toisaalta, jos tarkastellaan pelkkää toiminnallisuutta, fanisivu on hyvin erilainen kuin käyttäjän seinä ja voi tosiaan toimia näppärästi linkki- tai tumbl-blogin tyyppisenä päivitysvirtana.

Okei, kuten Tuija totesi, kotisivu on käsitteenä eri asia kuin blogi, mutta nykyään elämme virtojen verkossa ja vuoden 2010 “kotisivu”, blogi tai ei, on kuitenkin - tässäkin tapauksessa - jonkinlainen päivitysvirta, joka koostuu muualta aggregoidusta ja/tai suoraan postatusta materiaalista. Sellaisena sillä on blogin kanssa hyvin samanalaiset minimivaatimukset, joita vasten sitä voidaan arvioida:

Julkinen? Check. Syöte? Check. Yksittäisten päivitysten ikilinkit? Check. Kommentoitavissa? Varauksella, kyllä. Personoitavissa ja kustomoitavissa esim. ulkoasultaan? Eipä juuri, mutta entä sitten: Ei Posterouskaan tarjonnut alussaa muuta kuin oletusteeman. Ja näkyvyyden kannalta Facebook on tosiaan place to be.

Fanisivujen merkinnöissä on siis kommentointi, mutta se on avoin vain sivun faneiksi ryhtyneille. On periaatteessa ihan ok vaatia kommentoijia rekisteröitymään. Fanisivun tapauksessa kyse on tosin vähän muustakin. Paitsi faniksi on rekisteröidyttävä myös Facebookin käyttäjäksi. Ensimmäinen voi aiheuttaa hieman nikottelua, toinen taas voi olla ehdoton blokki: paitsi käyttäjien yksityisyyden heikosta suojasta Facebookia voi hyvin kritisoida myös sosiaalisten suhteiden kommodifikaatiosta, jopa elämismaaliman kolonisaatiosta. Monella sosiaalisessa mediassa aktiivisesti toimivalle FB aiheutta ristiriitaisia tunteita.

Mitä muuta? Sivulla näytetään mainoksia, joita ei voi poistaa ja joista ropisee sivun päivittäjän taskuun tasan nolla euroa. Sivun ulkoasukaan ei ole googlemaisen neutraali, vaan käyttäjän sivu on täysin Facebookin brandille alisteinen. Korjatkaa jos olen tässä väärässä, saatan nimittäin olla, mutta omaa dataa ei voi exportata, ellei sitä ole jatkuvasti varmuuskopioimassa esim. syötteen kautta. Ja Facebookilla on lupa tehdä tuotetulla materiaalilla mitä vain.

Ja sitten on tietysti tämä. Kun käyttäjä klikkaa Facebookista ulos johtavia linkkejä, palvelu heittäytyy huolehtivaiseksi:

Mistä lähtien webin ydintoiminnon hyödyntäminen, sivustolta toiselle johtavan hyperlinkin seuraaminen, on vaatinut moista varovaisuutta? Tämä käyttäjän suojelemiseksi vaivoin naamioitu propaganda on yksi merkki Facebookin pyrkimyksestä muodostaa oma suljettu ja täysin hallinoitu erillisnettinsä, jonka ulkopuolelle käyttäjien ei syytä tai tarvetta vaeltaa.

En sano että omaa werbbipresenssiä on ylläpidettävä omalla palvelimella. Muut (tai sanotaan useimmat) kaupalliset blogi- tai kotisivualustat - esim. Blogger, Tumblr, TypePad, Wordpress.com tai Google Profile - eroavat Facebookista merkittävästi juuri suhtautumisessaan avoimeen verkkoon (johon myös blogosfääri kuuluu): palvelut keskustelevat keskenään vähintäänkin (vastavuoroisten) linkkien ja rajapintojen kautta ja datan siirtäminen paveluiden välillä on yksinkertaista. Vaikka sivustot ovatkin kaupallisen toimijan hallussa, käyttäjällä on mahdollista rakentaa siihen omistajuutta ja muokata se omaksi tilakseen aivan toisella tapaa. Jos sivuilla on mainoksia, ne ovat käyttäjän omia.

Tarjoaako Facebookin fanisivu sitten jotain erityisiä etuja, jotain extraa ja aidosti 2.0:aa? Facebookin dominoivasta asemasta johtuvan näkyvyyden lisäksi en itse asiassa keksi mitään. Facebook on edelleen suosittu ja fanisivut saattavat tosiaan olla kotiviujen lähitulevaisuus. Toivon kuitenkin hartaasti ettei niin käy.

Facebook ja Twitter ovat tällä hetkellä sosiaalisen median lempilapsia ja malliesimerkkejä. Vaikka Twitter on hyvinkin suuntautunut avoimeen verkkoon, molempien koukku perustuu käyttäjien sitomiseen, ei loistavan palvelun vaan sosiaalisesti korkeiden irrottautumiskustannusten kautta.

Itselleni sosiaalisessa mediassa Se Juttu on ollut alusta asti käyttäjien voimallistaminen. Sosiaalinen media ei enää erottele yleisöä julkaisijasta. Uusi valtasuhde on sen sijaan muodostunut uuden mediaympäristön mahdollistamien palvelujen tuottajien ja niiden käyttäjien välille. Tämä on tekijä, joka vaatii aina tapauskohtaista analyysia ja johon olisi kiinnitettävä ehdottomasti nykyistä enemmän huomiota.